Konjakkijänis

Kaveri oli huomannut minun postaukseni Uusi-Seelantilaisesta saksanhirvestä valmistetusta käristyksestä. Hänen mielestään tuollainen toiselta puolelta maapalloa rahdattu teollinen ja pakastettu tarhatun saksanhirvenliha on riistan halventamista. Hieman nolona joudun myöntämään, että asia on kyllä juurikin näin. Ongelmana on vain se, että kunnollisen ja tuoreen riistalihan saaminen on usein melkoisen vaikeaa. Nyt tämä kaverini tarjoutui lahjoittamaan minulle hänen itsensä metsästämän jäniksen tuoreeltaan. Tästä hienosta tarjouksesta ei voinut kieltäytyä. Myönnän, etten koskaan aikaisemmin ollut käsitellyt ja valmistanut jänistä. Jänis oli valmiiksi nyljetty, mutta paloittelu minun piti itse hoitaa. Netti on hyvä apu monessa asiassa, myös riistan käsittelyssä. Löysin netistä hyvän videoidun ohjeen jäniksen oikeaoppisesta paloittelusta.

Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa. Vastuullinen, elinvoimaisiin riistaeläinkantoihin kohdistuva metsästys tasapainottaa niitä. Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan. (WWF-Ruokaopas)

 

Anna lihojen marinoitua rauhassa yön yli

 

60-luvun sarpaneva-pata sopii loistavasti tämän ruoan hauduttamiseen

 

Selvisin ohjeiden avulla jäniksen paloittelusta kunnialla ja laitoin lihat marinoitumaan yöksi. Seuraavana päivänä laitoin lihat pataan ja reilun kolmen tunnin päästä oli aika maistaa tätä varsinaista lähi- ja luomuruokaa. Tilanteen jännittävyyttä ei yhtään helpottanut, että olin valmistanut aterian kahdelle naishenkilölle. Pelko osoittautui turhaksi. Hyvä riista, hyvän punaviinin kera, maistui loistavalta. Kun ateria oli syöty, vilkaisin huojentuneena naisten puhtaille lautasille, joiden reunoilta ei löytynyt yhtäkään "epäkuranttia" lihanpalaa. Jäniksen pilkkominen ja kalvojen poistaminen oli siis onnistunut ensikertalaiseltakin. Ei muuta kun rohkeasti vain kokeilemaan tätä loistavaa ja puhdasta riistalihaa.

Kuivaa marinadi jänispaloista. Kieritä suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla pannulla lihassyyt kiinni.

Mausta kastike makusi mukaan konjakilla

 

Konjakkijänis

Valmistusaineet:

Paloiteltu jänis

Marinadi:
Ohuina siivuina porkkana, varsiselleri, iso sipuli, 4 valkosipulinkynttä, puoli punttia persiljaa, timjamia ja rosmariinia maun mukaan, 3 laakerinlehteä, 5 murskattua katajanmarjaa, pullo punaviiniä. Marinoi muovipussissa jääkaapissa 1 vrk; kääntele lihoja välillä.

50 g vehnäjauhoja
suolaa
100 g voita
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl konjakkia
pippuria

 

Valmistusohje:

 

Nosta jäniksenpalat marinadista ja kaada pussissa oleva marinadi valurautapataan. Kuivaa marinadi jäniksenpaloista. Kieritä jäniksenpalat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla valurautapannulla lihassyyt kiinni.

Nosta sitten jäniksenpalat marinadin sekaan valurautapataan.

Anna hautua reilut 3 tuntia 190 asteessa.

Nosta lihat erikseen tarjoiluastiaan.

Siivilöi padan neste. Laita neste kattilaan liedelle ja kiehauta. Suurusta maizenalla.

Lorauta kastikkeeseen makusi mukaan konjakkia ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista vielä maku ja kaada vasta sitten jäniksen lihoille.

Tarjoile kuorineen uunissa paahdettujen veneperunoiden kera, jotka on maustettu rosmariinilla ja oliiviöljyllä. Saat lisää väriä annoksiin, kun tarjoilet lisukkeina paistettuja pikkuporkkanoita tai papuja.

 

 

Veneperunat maustoin Tukholman tuliaisina tuodulla sormissa murenevalla suolankukalla (Fleur de Sel)

 

Alkon Etikettiklubin suosituksen mukaan tälle ruoalle kannattaa valita täyteläinen, mutta melko pehmeä punaviini. Espanjalaisten punaviinien ystävät valitsevat esimerkiksi reserva tai gran reserva -viinin Riojasta. Myös Uuden maailman hillomainen, tuhti cabernet sauvignon on mainio vaihtoehto. Valkoviineistä hyvä kumppani on tammitettu chardonnayviini.