Vuoden kyläelokuva

Tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen ja jännittävä. Olen nimittäin kisaillut tänä vuonna kahdessa harrastuksiini liittyvässä kilpailussa. Se ensimmäinen kilpailu oli osallistuminen Jyväskylässä kesäkuussa pidettyihin Grillimaisteri-kisoihin. Näissä grillauskisoissa selvisinkin Jyväskylän osakilpailun finaaliin saakka. Näistä kisoista kirjoittelin aikaisemmin grillimaisteri -postauksessa. Toisessa kilpailussa ja finaalissa tulikin sitten tällä kertaa täysosuma. Nimittäin Alajärven Luoma-ahon kylällä pidetyssä kyläelokuvafestivaalin lyhytelokuvakilpailussa.

Sotavangin perintö, vuoden kyläelokuva 2015

 

Kolme vuotta sitten tein ensimmäisen lyhytelokuvan 30-vuotisjuhlieni yhteydessä pidetyn lyhytelokuvanäytöksen yllätysnumeroksi. Ajattelin tuon lyhytelokuvan olevan sellainen "kerran elämässä -juttu", mutta parin vuoden päästä sain uuden inspiraation. Se ensimmäinen leffa oli mielestäni vähän sellainen "raakile" ja ajattelin että pystyisin tekemään kyllä paremman. Kun sattumalta sain elokuvalleni hyvän aiheen, alkoivat asiat kehittyä kohti uuden leffan tekemistä. Lyhytelokuvan taustoista voit lukea tarkemmin tästä Keskipohjanmaa-lehden artikkelista.

Ajattelin tehdä elokuvasta sellaisen, jolla pystyisin osallistumaan valtakunnallisen kyläelokuvafestivaalin lyhytelokuvakilpailuun. Kilpailun teemana oli elämä kylässä ja aiheen käsittely oli vapaa. Elokuvan toteutustapa oli myös vapaa, mutta pituus sai olla enintään 15 minuuttia.

Elokuvaprojekti alkoi keväällä miettimällä elokuvan käsikirjoitusta. Alkuvaiheessa oli jo selvää, että elokuva tulee olemaan mykkä ja mustavalkoinen. Tästä syystä halusin panostaa elokuvan musiikkiin ja aloin etsimään yhteistyökumppania. Sellainen kumppani löytyikin varsin nopeasti ja vieläpä samalta paikkakunnalta. Kokkolalainen musiikintekijä Tom Colt lähti mukaan tähän projektiin ja tarjosi minulle biisejä elokuvaan.

Kesällä aloin miettiä kuvausten toteutusta ja kuvauspaikkoja. Aloin miettiä myös sopivan kuvausrekvisiitan löytämistä ja yhteistyökuvioita mm. kuvauksissa käytetystä autosta ja laivasta. Myös kaikkien pieneen kuvaustiimiin kuuluvien henkilöiden kesken oli suunniteltava kaikille tahoille sopiva kuvauspäivä. Tämmöisen päivän löytyminen kesken kaikkien kesälomakiireiden keskellä ei ollut mitenkään helppo tehtävä. Sitten kun kyseinen kuvauspäivä oli varmistunut, joka oli samalla minun ensimmäinen kesälomapäiväni, alkoi jännittäminen millainen sää tuolloin olisi. Onneksi kuvauspäivänä aurinko kuitenkin paistoi ja vasta loppukohtauksia kuvatessa alkoi pilviä kerääntyä taivaalle. Kun viimeinen kohtaus oli purkissa, niin taivas repesi rankkaan vesisateeseen. Tarvittiin siis hiukan onneakin matkaan.

 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuvauksissa

  

Kuvaukset saatiin purkkiin yhdessä mutta varsin tehokkaasti käytetyssä päivässä. Taukoja ei juuri ehditty pitämään ja kuvauspaikoilta toiselle siirryttiin nopealla aikataululla. Kaikkia suunniteltuja kuvauspaikkoja ei oltu ehditty ennakkoon käydä katsomassa ja muutamassa kuvauspaikassa meinasi tulla vähän pieniä odottamattomia yllätyksiä. Myös improvisaatiolle oli sijaa kuvauksissa ja muutama kuvauspaikka valikoituikin sattumalta kuvauspäivänä. Kun kuvaukset oli tehty, tuntui että vaativin vaihe oli takanapäin. Sitten alkoikin elokuvan leikkaaminen ja editoiminen tietokoneella. Viimeisenä työvaiheena oli sitten musiikin valinta elokuvaan. Tämäkin työvaihe oli melko haastava, kun musiikki piti saada sopimaan elokuvaan ja toimimaan yhdessä elokuvan rytmin kanssa.

Kuvauksia tehtiin niin maalla kuin merelläkin

Elokuva valmistui muutama viikko ennen kilpailun määräaikaa, joka oli 15.9. Määräaikaan mennessä kilpailuun osallistui 22 elokuvaa. Esikatseluraati valitsi näistä viisi elokuvaa 24.10. kyläelokuvafestivaaleilla käytävään finaaliin. Minun lyhytelokuvani oli yksi näistä finalisteista. Aurinkoisena lokakuisena lauantaina ajelin vaimoni kanssa autolla Alajärven Luoma-ahon nuorisoseuralla pidettäville kyläelokuvafestivaaleille. Festivaaleilla katsottiin lyhytelokuvakilpailun finaaliin valitut viisi lyhytelokuvaa. Kilpailun päätuomarina toiminut näyttelijä Jussi Lampi arvio ja antoi kommentteja kaikista elokuvista. Kun kaikki elokuvat oli katsottu, raati vetäytyi hetkeksi valitsemaan kilpailun voittajaa. Hetken kuluttua Jussi Lampi palasi julkistamaan voittajaelokuvan - Sotavangin perintö!

 

 

Kyläelokuvafestivaalien lyhytelokuvakilpailun voitto ja vuoden kyläelokuvapalkinnon saaminen oli upea päätös tälle lyhytelokuvaprojektilleni. Festivaalin jälkeen, kun paikallisen lehdistön haastattelu oli tehty, jatkoimme matkaa Tuurin Hotelli Onnentähteen. Hotellin hienossa tornisviitissä olikin mukava juhlistaa voittoa ja ottaa muutama lasi kuohuvaa.

Tuurin kyläkaupan Hotelli OnnenTähti

Vuoden kyläelokuva -palkinnon on suunnitellut kuvataiteilija Elina Försti

 

Hotelli OnnenTähdessä on 43 tyylikkäästi sisustettua huonetta, joissa on erityisesti niihin suunnitellut huonekalut ja kristallikruunut. Osassa huoneista on parveke, silkkitapetit ja huonekohtaisesti kudotut villamatot

Hienon kyläelokuvapalkinnon lisäksi saimme festivaaleilta muitakin hienoja lahjoja, mm Alajärvellä valmistettuja pellavapyyhkeitä ja paikallisia herkkuja. Näistä matkaeväiksi saaduista Luoma-ahon Leipomon ruisleivästä ja Evijärvellä valmistetusta Sillankorvan Yrttijuustosta kehittelin vuoden kyläelokuvan päähenkilön mukaan nimetyn gourmet-leivän.

 

 

Frankin lohi-katkarapuleivät

n. 10 annosta
           

Valmistusaineet:

200 g marinoitua, pikapaistettua lohta
10 palaa Luoma-ahon Leipomon ruisleipää
10 kypsää, kuorittua jättiravunpyrstöä
1 dl piparjuuri-yrttijuustoa

Marinoitu lohi:
200 g nahatonta ja ruodotonta tuoretta lohta
1 rkl öljyä

Marinadi:
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
1 dl hienonnettuja yrttejä, esim. tilliä ja ruohosipulia
sormisuolaa
sokeria
rouhittua valkopippuria myllystä

 

Valmistusohje:

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Laita kala mausteseokseen ja anna maustua muutama tunti.

Kuumenna öljy pannussa. Paista lohta noin 2 minuuttia molemmin puolin. Se saa jäädä sisältä hieman punertavaksi. Anna jäähtyä. Leikkaa viipaleiksi.

Piparjuuri-yrttijuusto:
1 dl Sillankorvan yrttijuustoa
1 rkl (tai maun mukaan) piparjuuritahnaa
sormisuolaa
rouhittua mustapippuria

Viipaloi lohi. Paloittele ruisleipä ja poista paloista halutessasi reunat.

Levitä piparjuuri-yrttijuustoseosta leiville. Nosta päälle lohiviipaleet ja katkaravut. Koristele halutessasi yrtinoksin.

 

 

Konjakkijänis

Kaveri oli huomannut minun postaukseni Uusi-Seelantilaisesta saksanhirvestä valmistetusta käristyksestä. Hänen mielestään tuollainen toiselta puolelta maapalloa rahdattu teollinen ja pakastettu tarhatun saksanhirvenliha on riistan halventamista. Hieman nolona joudun myöntämään, että asia on kyllä juurikin näin. Ongelmana on vain se, että kunnollisen ja tuoreen riistalihan saaminen on usein melkoisen vaikeaa. Nyt tämä kaverini tarjoutui lahjoittamaan minulle hänen itsensä metsästämän jäniksen tuoreeltaan. Tästä hienosta tarjouksesta ei voinut kieltäytyä. Myönnän, etten koskaan aikaisemmin ollut käsitellyt ja valmistanut jänistä. Jänis oli valmiiksi nyljetty, mutta paloittelu minun piti itse hoitaa. Netti on hyvä apu monessa asiassa, myös riistan käsittelyssä. Löysin netistä hyvän videoidun ohjeen jäniksen oikeaoppisesta paloittelusta.

Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa. Vastuullinen, elinvoimaisiin riistaeläinkantoihin kohdistuva metsästys tasapainottaa niitä. Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan. (WWF-Ruokaopas)

 

Anna lihojen marinoitua rauhassa yön yli

 

60-luvun sarpaneva-pata sopii loistavasti tämän ruoan hauduttamiseen

 

Selvisin ohjeiden avulla jäniksen paloittelusta kunnialla ja laitoin lihat marinoitumaan yöksi. Seuraavana päivänä laitoin lihat pataan ja reilun kolmen tunnin päästä oli aika maistaa tätä varsinaista lähi- ja luomuruokaa. Tilanteen jännittävyyttä ei yhtään helpottanut, että olin valmistanut aterian kahdelle naishenkilölle. Pelko osoittautui turhaksi. Hyvä riista, hyvän punaviinin kera, maistui loistavalta. Kun ateria oli syöty, vilkaisin huojentuneena naisten puhtaille lautasille, joiden reunoilta ei löytynyt yhtäkään "epäkuranttia" lihanpalaa. Jäniksen pilkkominen ja kalvojen poistaminen oli siis onnistunut ensikertalaiseltakin. Ei muuta kun rohkeasti vain kokeilemaan tätä loistavaa ja puhdasta riistalihaa.

Kuivaa marinadi jänispaloista. Kieritä suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla pannulla lihassyyt kiinni.

Mausta kastike makusi mukaan konjakilla

 

Konjakkijänis

Valmistusaineet:

Paloiteltu jänis

Marinadi:
Ohuina siivuina porkkana, varsiselleri, iso sipuli, 4 valkosipulinkynttä, puoli punttia persiljaa, timjamia ja rosmariinia maun mukaan, 3 laakerinlehteä, 5 murskattua katajanmarjaa, pullo punaviiniä. Marinoi muovipussissa jääkaapissa 1 vrk; kääntele lihoja välillä.

50 g vehnäjauhoja
suolaa
100 g voita
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl konjakkia
pippuria

 

Valmistusohje:

 

Nosta jäniksenpalat marinadista ja kaada pussissa oleva marinadi valurautapataan. Kuivaa marinadi jäniksenpaloista. Kieritä jäniksenpalat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla valurautapannulla lihassyyt kiinni.

Nosta sitten jäniksenpalat marinadin sekaan valurautapataan.

Anna hautua reilut 3 tuntia 190 asteessa.

Nosta lihat erikseen tarjoiluastiaan.

Siivilöi padan neste. Laita neste kattilaan liedelle ja kiehauta. Suurusta maizenalla.

Lorauta kastikkeeseen makusi mukaan konjakkia ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista vielä maku ja kaada vasta sitten jäniksen lihoille.

Tarjoile kuorineen uunissa paahdettujen veneperunoiden kera, jotka on maustettu rosmariinilla ja oliiviöljyllä. Saat lisää väriä annoksiin, kun tarjoilet lisukkeina paistettuja pikkuporkkanoita tai papuja.

 

 

Veneperunat maustoin Tukholman tuliaisina tuodulla sormissa murenevalla suolankukalla (Fleur de Sel)

 

Alkon Etikettiklubin suosituksen mukaan tälle ruoalle kannattaa valita täyteläinen, mutta melko pehmeä punaviini. Espanjalaisten punaviinien ystävät valitsevat esimerkiksi reserva tai gran reserva -viinin Riojasta. Myös Uuden maailman hillomainen, tuhti cabernet sauvignon on mainio vaihtoehto. Valkoviineistä hyvä kumppani on tammitettu chardonnayviini. 

 

 

Läskisoosi

Unohdetaan hetkeksi kaikki ne trendikkäät kevyet ja kasvispainotteiset aasialaiset ruoat. Unohdetaan myös se jatkuva paasaus siitä, ettei ruuassa saisi olla rasvaa juuri lainkaan. Tehdään kerrankin rehellistä suomalaista läskisoosia!

Vaimoni kertoi minulle yhtenä päivänä tähän ruokaan liittyviä lapsuusmuistojaan ja ehdotti minulle tämän ruoan valmistamista. Myönnettäköön, suhtauduin aluksi tähän ideaan nuivasti. Hetken mietittyäni, ajattelin kuitenkin "no mikä ettei" ja ostin paketin porsaan kylkiviipaleita. Tämän ruoan valmistukseen pitää olla aikaa ja malttia, mutta lopputulos onkin varsin herkullinen. Tämä on sitä suomalaista perinteistä ja konstailematonta slow-foodia parhaimmillaan!

Snellmanin kaikki naudan- ja siantuottajat ovat kirjallisesti sitoutuneet gm-vapaaseen eläinten kasvatukseen. Tämä tarkoittaa että kaikki Snellmanin possut ja lehmät ruokitaan ainoastaan gm-vapaalla rehulla.

Läskisoosi

Valmistusaineet:

n. 500 g porsaankylkeä siivuina
2 sipulia hienonnettuna
voita
3-4- rkl vehnäjauhoja
n. 5 dl kiehuvaa  vettä
1 tl merisuolaa
mustapippuria
muutama maustepippuri

Valmistusohje:

Pilko kylkisiivut sopiviksi paloiksi. Ruskista kylkisiivut pannulla pienissä erissä keskilämmöllä, kunnes siivut ovat ruskistuneet ja rapeutuneet. Ota lihat sivuun. Kuullota pannulla sipulisilppu ja ota sekin sivuun.

Sulata voi pannulla. Ripottele rasvan joukkoon vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen. Kypsennä jauho-rasvaseosta, kunnes väri on ruskea. Lisää sipuli pannulle. Kaada kiehuvan kuuma vesi pannulle ja sekoita tasaiseksi. Lisää lihasiivut, mausteet ja aloita hauduttaminen.

Anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä ainakin 3-4 tuntia.

Tarjoa keitettyjen kuoriperunoiden ja suolakurkkujen kera. Ruokajuomaksi sopii hyvä suomalainen lager-olut.



Paahda kylkisiivuja paistinpannulla, kunnes se on kauttaaltaan ruskeaa ja rapeaa.



Kuullota seuraavaksi sipulit

Haudutuspuuhaan pitää varata aikaa ainakin kolme tuntia. Tarkista kastikkeen maku, mutta älä missään nimessä lisää kermaa! Läskisoosi on perinteistä suomalaista arkiruokaa, johon ei kermoja sotketa.

Kekri

Kesän sato on korjattu talteen ja kasvihuone tyhjennetty. On aika viettää pientä sadonkorjuun juhlaa. Kekri on vanhan suomalaisen maatalousyhteiskunnan aikainen syksyisin vietetty sadonkorjuun juhla. Sillä ei alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan, mutta viimeistään 1800-luvun alusta sen ajan­kohdaksi vakiintui pyhäinmiestenpäivä marraskuun alussa.

Nyt meille on tähän samaan ajankohtaan vahvasti rantautunut irlantilaisperinteinen Halloween-kulttuuri Yhdysvalloista. En minä tätä halloweeniä ja siihen liittyviä juttuja lähde tietenkään lapseltani kieltämään, mutta paljon mieluummin aion lapselleni kertoa ja opettaa suomalaisesta kekriin liittyvistä tavoista ja perinteistä. Lähiruoka ja siihen liittyvä REKO-lähiruokapiirit ovat nousseet suureen suosioon, joten uskonkin, että tämä suomalainen vanha kekri-perinne nousee vielä uudelleen suosioon tulevaisuudessa.

Prykmestar Oktoberfestbier on Uudenkaupungissa sijaitsevan pienpanimo Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiön valmistama oktoberfest-olut

Juurekset ovat nyt parhaimmillaan ja siksi ajattelin valmista suomalaisen sadonkorjuu juhlan hengessä salaatin, johon otin samalla vaikutteita myös ajankohtaisesta saksalaisesta oktoberfestistä. Juuressalaatin seuraksi sopii loistavasti oktoberfest-oluet ja lisukkeeksi pretzelit, eli saksalaiset suolarinkelit.

Paahdettu juures-linssisalaatti

Valmistusaineet:

3 porkkanaa
1 palsternakkaa
4 pientä punajuurta
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 tl merisuolahiutaleita
2 dl linssejä
1 kasvisliemikuutio
1 l vettä
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl silputtua tuoretta salviaa
1 pkt pekonia
100 g salaattisekoitusta
100 g appenzellerjuustoa

Hasselpähkinävinegretti:
1/2 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
3/4 dl neitsytoliiviöljyä
1/2 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa
1/2 tl merisuolahiutaleita
1 rkl ruokokidesokeria
ripaus vastarouhittua mustapippuria

Valmistusohje:

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko juurekset ja levitä ne leivinpaperille.
2. Valuta juureksille öljy ja mausta ne suolalla. Paahda juurekset kypsiksi ja kauniin värisiksi uunin keskitasolla (noin 30 minuuttia).

3. Valmista juuresten kypsyessä linssit. Huuhtele linssit hyvin juoksevan veden alla, tiheässä siivilässä. Keitä ne kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi (noin 20 minuuttia). Valuta linssit ja pidä ne lämpimänä kannen alla.

4. Valuta paahdetuille juureksille tasaisesti hunaja ja lisää silputtu salvia. Kääntele juureksia lastalla niin, että hunaja ja salvia leviävät niille tasaisesti.

5. Paista pekoni rapeaksi omassa rasvassaan, kuumassa pannussa. Imeytä pekonista ylimääräinen rasva talouspaperilla vuoratulla lautasella.

6. Huuhtele salaatti tarvittaessa ja kuivaa se salaattilingossa. Sommittele vadille salaattia, linssejä, juureksia ja pekonia. Vuole päälle lastuja appenzellerjuustosta.

7. Sekoita hasselpähkinävinegretin ainekset kulhossa. Valuta kastike salaatin päälle tai tarjoa se erikseen.

Kun uunissa makeaksi paahdetut juurekset ja keitetyt linssit kruunataan pekonilla, appenzellerjuustolla ja pähkinäisellä vinegretillä, syksyisten makujen harmonia on täydellinen.

 

Hullu hirvi

Syksy on edennyt jo siihen pisteeseen, että grillikausi on aika päättää ja laittaa grilli talviteloille. Kirjanpidon mukaan kauden aikana kului seitsemän 5 kg:n nestekaasupulloa, joten kyllä grilli on ollut ahkerassa käytössä tänäkin vuonna.
 

 

Polarican riistakäristys on valmistettu Uuden-Seelannin avarilla tunturimailla luonnostaan elävästä saksanhirvestä. Saksanhirvi syö kasvien pehmeitä osia – lehtiä, ruohoa, silmuja ja varpuja. Ruokavalio tekee lihasta mehevää ja mureaa ja synnyttää miedon ja aromaattisen riistan maun.

 

Ennen talviteloille laittoa laitoin grillin vielä kerran tulille ja päätin laittaa kauden viimeisenä ruokana grillissä hirvenmetsästysajan inspiroimana riistakäristystä. Sen jälkeen olikin aika tehdä grilliin perusteellinen puhdistus, suojarasvaus ja laittaa grilli talviteloille odottamaan tulevaa grillauskautta.

 

 

 

Skøre Elg (suomeksi Hullu hirvi) on Svaneken panimon valmistama tumma lager olut Bornholmin saarelta Tanskasta.

Riistakäristys olutliemellä

 

Valmistusaineet:

240 g riistakäristystä
1 sipuli
voita
1 pullo tummaa olutta
suolaa
mustapippuria myllystä

Valmistusohje:

Käristä jäinen riistakäristys ja hakattu sipuli pannulla runsaassa voissa. Kaada olut pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes liha on pehmeää. Lisää tarvittaessa vettä.

Tarjoile riistakäristys perunamuusin, suolakurkkujen ja marja-aroniahillon kanssa.
 

Ennen grillin talviteloille laittoa, suoritetaan grillin perusteellinen putsaus ja grilliritilät harjataan huolellisesti

Puhdistuksen jälkeen grilliritilät käsitellään vielä Weberin suojaöljyllä, joka on 100% luonnontuote. Tämän jälkeen grilli on valmis talviteloille ja se on mukava ottaa käyttöön taas seuraavana keväänä.

Marja-aroniahillo

Istutimme heti talomme valmistuttua molemmille puolille taloa pensasaidan aronioista. Nyt seitsemässä vuodessa nuo pienet pensasaidan taimet ovat kasvaneet hienoksi ja tiheäksi aidaksi. Aronia kukkii alkukesästä valkoisin kukin ja syksyllä sen lehdet muuttuvat hienoon kirkkaan punaiseen väriin ennen lehtien putoamista. Syksyllä aronia tekee myös paljon marjoja, jotka ovat täysin syömäkelpoisia. Nämä parkkihappoiset marjat ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan niiden suotuisien terveysvaikutuksien vuoksi. Uusissa tutkimuksissa marja-aronian marjojen on todettu olevan jopa vitamiinipitoisempia kuin tyrnimarjat.

Marja-aronian marjat sisältävät runsaasti mm. C- ja E-vitamiineja seka flavonoideja

Olen aina syksyisin leikannut ja siistinyt aitaa pensasleikkurilla, mutta ennen sitä olen käynyt keräämässä pensaista marjoja. Vaimoni on keittänyt aronian marjoista ja omenoista mehua, joka on ollut yllättävän hyvää. Kokeilin valmistaa aronioista nyt ensimmäistä kertaa myös hilloa, joka osoittautuikin todella hyväksi lisukkeeksi poronkäristyksen ja juustojen seuraksi.

Aronioista on seitsemässä vuodessa kasvanut tiheä pensasaita

 

Marskin marja-aroniahillo

 

Valmistusaineet:

1 litra aronian marjoja
2 dl sokeria
2 rkl Marskin ryyppyä (tai jotain muuta hyvää viinaa)

Valmistusohje:

Putsaa ja huuhtele marjat hyvin.

Laita marjat kattilaan ja sokeri sekaan.

Keitä niin että marjat mehustuvat ja rikkoutuvat. Kuori vaahto pinnalta jos sitä on muodostunut.

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää viina.

Pistä hyvin pestyihin lasipurkkeihin ja sulje purkit