Hullu vuosi 2015

Joulu on vietetty ja nyt kuluva vuosi alkaa olla loppumetreillä. Tämä vuosi on ollut näin jälkikäteen katseltuna varsin tapahtumarikas. Kuluva vuosi on tarjonnut mukavia yllätyksiä ja ikimuistoisia tapahtumia. Olen yli kymmenen vuotta pitänyt muistiota, johon olen aina näin vuodenvaihteessa listannut oman elämäni vuoden merkittävimmät tapahtumat ja asiat. Lisäksi olen aina laatinut listan seuraavan vuoden tavoitteista ja oletetuista tapahtumista. Näiden laadittujen tavoitteiden toteutumista on aina mukava seurata näin vuoden vaihteessa ja laatia uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi laadin viime vuonna blogin pitämisen. Tämän projektin aloittamista helpotti kun olin vielä alkuvuoden vuorotteluvapaalla, joten ajan puute ei tuottanut ongelmia. Olin aina aikaisemmin hämmästellyt lukiessani muutamia blogeja, että miten näillä pienten lasten vanhemmilla oli aikaa ja intoa kaiken arjen kiireiden keskellä kirjoittaa vielä blogia. Tämä tuntui kiinnostavalta haasteelta ja halusin testata miten minä onnistuisin pitämään omaa blogia vuoden verran. Minulla oli alusta lähtien tavoitteena pitää blogia vain vuoden verran. Laadin blogini teemoiksi ruoan, juomat, grillaamisen, kasvihuoneviljelyn, ekologisuuden, ympäristöasiat, suomalaisen muotoilun ja matkustelun.

 

Joulupukki muisti Hullua Kokkia tänä vuonna Tefalin Hans Välimäki -paistokasarilla.

Aluksi epäilin miten keksisin postauksiin aiheita ja miten aikani riittäisi blogin pitämiseen palattuani vuorotteluvapaalta takaisin töihin. Homma alkoi kuitenkin melko nopeasti luistamaan rutiinilla ja aiheet tulivat ihan itsestään vastaan. Yllätyin, että kertaakaan en joutunut keksimällä keksimään aiheita postauksiin. Päinvastoin, joskus aiheita ja ideoita oli enemmän kuin ehdin niitä käyttämään.

Olen nyt pitänyt blogia vuoden ja tämä on 69. postaukseni. Lukukertoja blogilleni on kertynyt yli 12 000. Yllättäen ja hauskasti luetuimmaksi postaukseksi nousi Läskisoosi -postaus. Suurin syy tähän lienee kuitenkin se, että Herra Snellman jakoi tämän postauksen omilla Facebook-sivuillaan, joilla on yli 45 000 seuraajaa. Blogin pitäminen on ollut mielenkiintoinen kokemus, mutta nyt on aika jättää Hullu Kokki määrittelemättömälle luovalle tauolle. Kannustan ja rohkaisen kaikkia tarttumaan haasteeseen ja aloittamaan blogin pitämisen itseä kiinnostavasta aiheesta. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan niitä. Nyt on kuitenkin aika kiittää kaikkia blogini lukijoita ja toivottaa oikein hyvää uutta vuotta.

Dijon-sinappi on sinappien kuningas. Valmistuksessa käytetään hienojakoiseksi murskattuja Brassica juncea sinapinsiemeniä.

 

Possunoisetit, kermainen dijonkastike ja glaseerattuja puikulaperunoita

Valmistusaineet:

n. 400 g porsaan sisäfileetä
suolaa, mustapippuria
voita
1 dl punaviiniä
2 dl ruokakermaa
2 rkl Dijon-sinappia
Provencen yrttisekoitusta

Glaseeratut puikulaperunat:
4 puikulaperunaa
voita
1–2 rkl hienoa sokeria
suolaa, mustapippuria

Valmistusohje:

Puhdista possunfilee hyvin ja leikkaa se noin 3 cm siivuiksi. Hiero siivujen pintaan suolaa ja pippuria ja anna lämmetä huoneenlämpöön. Paista lihaan voissa kaunis väri korkeareunaisessa pannussa. Lisää joukkoon muut aineet ja anna lihan hautua kypsäksi. Tarkista maku. Tarjoa glaseerattujen puikulaperunoiden sekä halutessasi esimerkiksi riisin kanssa.

Valmista perunat. Esikeitä puikulaperunat kuorineen. Valuta perunat ja paista niitä voissa. Lisää sokeri ja anna sen ruskistua hieman. Mausta suolalla ja pippurilla.

Onko tämä kynttilän nimi enne Hullun Kokin paluulle, se jää nähtäväksi... ;)

 

 

Konjakkijänis

Kaveri oli huomannut minun postaukseni Uusi-Seelantilaisesta saksanhirvestä valmistetusta käristyksestä. Hänen mielestään tuollainen toiselta puolelta maapalloa rahdattu teollinen ja pakastettu tarhatun saksanhirvenliha on riistan halventamista. Hieman nolona joudun myöntämään, että asia on kyllä juurikin näin. Ongelmana on vain se, että kunnollisen ja tuoreen riistalihan saaminen on usein melkoisen vaikeaa. Nyt tämä kaverini tarjoutui lahjoittamaan minulle hänen itsensä metsästämän jäniksen tuoreeltaan. Tästä hienosta tarjouksesta ei voinut kieltäytyä. Myönnän, etten koskaan aikaisemmin ollut käsitellyt ja valmistanut jänistä. Jänis oli valmiiksi nyljetty, mutta paloittelu minun piti itse hoitaa. Netti on hyvä apu monessa asiassa, myös riistan käsittelyssä. Löysin netistä hyvän videoidun ohjeen jäniksen oikeaoppisesta paloittelusta.

Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa. Vastuullinen, elinvoimaisiin riistaeläinkantoihin kohdistuva metsästys tasapainottaa niitä. Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan. (WWF-Ruokaopas)

 

Anna lihojen marinoitua rauhassa yön yli

 

60-luvun sarpaneva-pata sopii loistavasti tämän ruoan hauduttamiseen

 

Selvisin ohjeiden avulla jäniksen paloittelusta kunnialla ja laitoin lihat marinoitumaan yöksi. Seuraavana päivänä laitoin lihat pataan ja reilun kolmen tunnin päästä oli aika maistaa tätä varsinaista lähi- ja luomuruokaa. Tilanteen jännittävyyttä ei yhtään helpottanut, että olin valmistanut aterian kahdelle naishenkilölle. Pelko osoittautui turhaksi. Hyvä riista, hyvän punaviinin kera, maistui loistavalta. Kun ateria oli syöty, vilkaisin huojentuneena naisten puhtaille lautasille, joiden reunoilta ei löytynyt yhtäkään "epäkuranttia" lihanpalaa. Jäniksen pilkkominen ja kalvojen poistaminen oli siis onnistunut ensikertalaiseltakin. Ei muuta kun rohkeasti vain kokeilemaan tätä loistavaa ja puhdasta riistalihaa.

Kuivaa marinadi jänispaloista. Kieritä suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla pannulla lihassyyt kiinni.

Mausta kastike makusi mukaan konjakilla

 

Konjakkijänis

Valmistusaineet:

Paloiteltu jänis

Marinadi:
Ohuina siivuina porkkana, varsiselleri, iso sipuli, 4 valkosipulinkynttä, puoli punttia persiljaa, timjamia ja rosmariinia maun mukaan, 3 laakerinlehteä, 5 murskattua katajanmarjaa, pullo punaviiniä. Marinoi muovipussissa jääkaapissa 1 vrk; kääntele lihoja välillä.

50 g vehnäjauhoja
suolaa
100 g voita
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl konjakkia
pippuria

 

Valmistusohje:

 

Nosta jäniksenpalat marinadista ja kaada pussissa oleva marinadi valurautapataan. Kuivaa marinadi jäniksenpaloista. Kieritä jäniksenpalat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla valurautapannulla lihassyyt kiinni.

Nosta sitten jäniksenpalat marinadin sekaan valurautapataan.

Anna hautua reilut 3 tuntia 190 asteessa.

Nosta lihat erikseen tarjoiluastiaan.

Siivilöi padan neste. Laita neste kattilaan liedelle ja kiehauta. Suurusta maizenalla.

Lorauta kastikkeeseen makusi mukaan konjakkia ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista vielä maku ja kaada vasta sitten jäniksen lihoille.

Tarjoile kuorineen uunissa paahdettujen veneperunoiden kera, jotka on maustettu rosmariinilla ja oliiviöljyllä. Saat lisää väriä annoksiin, kun tarjoilet lisukkeina paistettuja pikkuporkkanoita tai papuja.

 

 

Veneperunat maustoin Tukholman tuliaisina tuodulla sormissa murenevalla suolankukalla (Fleur de Sel)

 

Alkon Etikettiklubin suosituksen mukaan tälle ruoalle kannattaa valita täyteläinen, mutta melko pehmeä punaviini. Espanjalaisten punaviinien ystävät valitsevat esimerkiksi reserva tai gran reserva -viinin Riojasta. Myös Uuden maailman hillomainen, tuhti cabernet sauvignon on mainio vaihtoehto. Valkoviineistä hyvä kumppani on tammitettu chardonnayviini.