Konjakkijänis

Kaveri oli huomannut minun postaukseni Uusi-Seelantilaisesta saksanhirvestä valmistetusta käristyksestä. Hänen mielestään tuollainen toiselta puolelta maapalloa rahdattu teollinen ja pakastettu tarhatun saksanhirvenliha on riistan halventamista. Hieman nolona joudun myöntämään, että asia on kyllä juurikin näin. Ongelmana on vain se, että kunnollisen ja tuoreen riistalihan saaminen on usein melkoisen vaikeaa. Nyt tämä kaverini tarjoutui lahjoittamaan minulle hänen itsensä metsästämän jäniksen tuoreeltaan. Tästä hienosta tarjouksesta ei voinut kieltäytyä. Myönnän, etten koskaan aikaisemmin ollut käsitellyt ja valmistanut jänistä. Jänis oli valmiiksi nyljetty, mutta paloittelu minun piti itse hoitaa. Netti on hyvä apu monessa asiassa, myös riistan käsittelyssä. Löysin netistä hyvän videoidun ohjeen jäniksen oikeaoppisesta paloittelusta.

Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa. Vastuullinen, elinvoimaisiin riistaeläinkantoihin kohdistuva metsästys tasapainottaa niitä. Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan. (WWF-Ruokaopas)

 

Anna lihojen marinoitua rauhassa yön yli

 

60-luvun sarpaneva-pata sopii loistavasti tämän ruoan hauduttamiseen

 

Selvisin ohjeiden avulla jäniksen paloittelusta kunnialla ja laitoin lihat marinoitumaan yöksi. Seuraavana päivänä laitoin lihat pataan ja reilun kolmen tunnin päästä oli aika maistaa tätä varsinaista lähi- ja luomuruokaa. Tilanteen jännittävyyttä ei yhtään helpottanut, että olin valmistanut aterian kahdelle naishenkilölle. Pelko osoittautui turhaksi. Hyvä riista, hyvän punaviinin kera, maistui loistavalta. Kun ateria oli syöty, vilkaisin huojentuneena naisten puhtaille lautasille, joiden reunoilta ei löytynyt yhtäkään "epäkuranttia" lihanpalaa. Jäniksen pilkkominen ja kalvojen poistaminen oli siis onnistunut ensikertalaiseltakin. Ei muuta kun rohkeasti vain kokeilemaan tätä loistavaa ja puhdasta riistalihaa.

Kuivaa marinadi jänispaloista. Kieritä suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla pannulla lihassyyt kiinni.

Mausta kastike makusi mukaan konjakilla

 

Konjakkijänis

Valmistusaineet:

Paloiteltu jänis

Marinadi:
Ohuina siivuina porkkana, varsiselleri, iso sipuli, 4 valkosipulinkynttä, puoli punttia persiljaa, timjamia ja rosmariinia maun mukaan, 3 laakerinlehteä, 5 murskattua katajanmarjaa, pullo punaviiniä. Marinoi muovipussissa jääkaapissa 1 vrk; kääntele lihoja välillä.

50 g vehnäjauhoja
suolaa
100 g voita
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl konjakkia
pippuria

 

Valmistusohje:

 

Nosta jäniksenpalat marinadista ja kaada pussissa oleva marinadi valurautapataan. Kuivaa marinadi jäniksenpaloista. Kieritä jäniksenpalat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa.

Ruskista kuumalla valurautapannulla lihassyyt kiinni.

Nosta sitten jäniksenpalat marinadin sekaan valurautapataan.

Anna hautua reilut 3 tuntia 190 asteessa.

Nosta lihat erikseen tarjoiluastiaan.

Siivilöi padan neste. Laita neste kattilaan liedelle ja kiehauta. Suurusta maizenalla.

Lorauta kastikkeeseen makusi mukaan konjakkia ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista vielä maku ja kaada vasta sitten jäniksen lihoille.

Tarjoile kuorineen uunissa paahdettujen veneperunoiden kera, jotka on maustettu rosmariinilla ja oliiviöljyllä. Saat lisää väriä annoksiin, kun tarjoilet lisukkeina paistettuja pikkuporkkanoita tai papuja.

 

 

Veneperunat maustoin Tukholman tuliaisina tuodulla sormissa murenevalla suolankukalla (Fleur de Sel)

 

Alkon Etikettiklubin suosituksen mukaan tälle ruoalle kannattaa valita täyteläinen, mutta melko pehmeä punaviini. Espanjalaisten punaviinien ystävät valitsevat esimerkiksi reserva tai gran reserva -viinin Riojasta. Myös Uuden maailman hillomainen, tuhti cabernet sauvignon on mainio vaihtoehto. Valkoviineistä hyvä kumppani on tammitettu chardonnayviini. 

 

 

Juhlahumua Naantalissa

Olimme viime viikonloppuna Naantalissa viettämässä mummuni 90-vuotis syntymäpäiviä. Juhlia vietettiin neljän sukupolven voimin ja juhlapaikkana toimi Naantalin kylpylä. Kylpylä tarjosi hulppeat puitteet ja ympäristön juhlille. Paikan valintaan vaikutti myös sijainti, koska puolet vieraista saapui Ruotsista. Syntymäpäiviä juhlittiin varsinaisesti lauantai-iltana kylpylän Le Soleil -ravintolassa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.

Minun pesueeni majoittui Naantalissa pidennetyn viikonlopun perjantaista maanantaihin kylpylän vieressä sijaitsevassa Holiday Clubin Residence huoneistossa. Huoneisto oli ihan hieno, mutta keittiö ja sen varustus oli melko vaatimaton. Huoneiston terassilta avautui suora merinäköala ja uimarantakin oli aivan huoneiston vieressä, joten paikka olisi kesällä varmasti kiva.

 

 

Sää viikonlopun aikana oli melko harmaa, eikä se kuuluisa Naantalin aurinko juurikaan näyttäytynyt. Tosin se aurinko löytyi symbolisesti paikallisesta konditoriasta Naantalin Aurinkoisesta, josta aamupalasämpylöitä hakiessani törmäsin harvinaisen ystävälliseen ja iloiseen asiakaspalveluun. Ja ne itse konditorian sämpylätkin olivat varsin verrattomia.

 

Yksi hauskimmista yksityiskohdista syntymäpäiväjuhlilla oli kun veljeni puolisolla oli jalassaan korkokengät, jotka 90-vuotias syntymäpäiväsankari oli ostanut 37-vuotiaana vuonna 1962. Hyvin olivat aikaa kestäneet nämä laadukkaat kengät, jotka olisi hyvin voinut luulla vaikka juuri kaupasta ostetuiksi. Mutta niin on hyvin aikaa kestänyt myös minun alkuperäinen 60-luvun Sarpaneva-patakin. Sain tämän padan mummulta aikoinaan kun muutin ensimmäiseen opiskelija-asuntooni. Siitä lähtien tämä pata onkin ollut ahkerassa käytössä ja siinä on valmistunut niin lihapadat kuin pataleivätkin.

Korkokengät vuosimallia 1962



Tämä yli 50 vuotta vanha designtuote on jokaisen kotikokin unelma ja sijoitus, joka kestää käytössä vuosikymmenestä toiseen. 



Pataleipä

Ainesosat:

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,25 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä

 

Valmistusohje:

Sekoita ainekset kulhossa. Kohota löysää taikinaa kelmulla peitettynä 12-18 tuntia. Kaavi taikina alustalle ja kääntele taikinaa pari kertaa. Tee taikinasta pallo ja kohota sitä 1-2 tuntia jauhotetun pyyhkeen sisällä. Laita pata uuniin, jonka lämmität 225-asteiseksi. Kippaa taikina kuumaan pataan. Paista kannen alla puoli tuntia ja vielä vartti ilman kantta.